perjantai 30. huhtikuuta 2010

Lallatellen


Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, 2009
Autioista tunnelmista poispäästäkseni valitsin luettavakseni kirjan kauniin nimen perusteella. Kansikuvan metsämansikat houkuttivat myös. Eikä takakannen tekstin lupaus kahden naisen, ruotsalaisessa kylässä erakkona asuneen Astridin ja naapuriin muuttaneen Veronikan ystävyyden kuvauksestakaan tuntunut hullummalta.

Siinä olikin sitten melkein kaikki hyvä sanottava. Kirjassa tunnelmoitiin liikaa ja teksti jätti perustelematta tapahtumia. Tuntui siltä, että (esikois-)kirjailija oli itse jättäytynyt iskelmämäisiin kesäillan tunnelmiin eikä ollut välittänyt korjata tai pohjustaa. Miten muuten on selitettävissä, että tiet olivat auraamatta vähän ennen juhannusta Etelä-Ruotsissa? Tai että Astridin aviomies oli lihava ja vanha, peräti 24-vuotias? Ärsyynnyin. Luin kuitenkin kirjan loppuun. Olen samaa mieltä toisen lukijan kanssa: ohut kirja, vaikka sivuja oli yli kolme sataa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti