Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet

Bulawayo, NoViolet
Me tarvitaan uudet nimet 2013
We need new names
suom.Sari Karhulahti
292 s.
Tämä on huikea kirja elämänilosta ja voimasta epätoivon ja kurjuuden keskellä. Kulttuurien kohtaaminen ja niiden ulkopuolinen havainnointi paljastavat myös länsimaisten ihmisten oudot tavat, joita olemme pitäneet tavallisina ja jokapäiväisinä.

Näkökulma on lasten. Kertoja on Kulta, joka asuu hökkelikylässä nimeltä Paratiisi ystäviensä Chipon, Sbhon, Stinan, Kovanaaman ja Vapaanasyntyneen kanssa. Ennen Paratiisia Kulta asui oikeassa kodissa isänsä ja äitinsä kanssa Zimbabwessa, mutta talo raivattiin pois ja isä lähti Etelä-Afrikkaan etsimään töitä. Lapsilla on omat leikkinsä: maaleikki ja Etsikää bin Ladenia. Ravinnoksi kelpaavat paremman puutteessa guova-hedelmät.

Melkein jokainen kirjan luku paljastaa uuden kauhean asian lasten elämästä ja sitä ympäröivästä todellisuudesta. Jo kirjan alussa ilmenee, että 12-vuotias Chipo on raskaana ja muuttunut vatsan kasvun myötä puhumattomaksi, vaikkakin kulkee kavereiden joukossa. Kaverit haluavat auttaa Chipoa pääsemään eroon lapsesta, jonka alkuunsaattaminen on oma tarinansa. Kullan isä palaa kotiin kuolemaisillaan aidsiin jne. jne. Vaikka asiat ovat sellaisia, joita Suomessa on vaikea yrittää edes kuvitella, ovat lapset selviäjiä. He vetävät yhtä köyttä ja välittävät toisistaan Juuri se tekee kirjasta hienon selviytymistarinan ja itkettävän kauniin-ruman kuvauksen. Sen vuoksi myös Amerikkaan koulutettavaksi päässyt Kulta ikävöi Paratiisia ja sinne jääneitä kavereitaan samalla kun ihmettelee länsimaisia tapoja. Hänen tätinsä esim. kävelee TV:n ohjeiden mukaan, kun haluaa laihtua. Me kutsumme tätä jumppatuokioksi, mutta oudoltahan se näyttää muuten liikkumaan tottuneen silmissä.

Pidin tästä kirjasta, vaikka se välillä puistatti. Nuori, 1980 Zimbabwessa syntynyt kirjailija on osannut kertoa tarinan niin, että sitä lukee melkein krampissa eikä halua missään tapauksessa jättää kesken.