maanantai 1. elokuuta 2011

Johan Theorin: Yömyrsky

Ruotsalaisen jännityskirjailija Johan Theorinin Yömyrsky sijoittuu Gotlannin saarelle, kuten hänen esikoisteoksensa Hämärän hetki. Gotlannin karut maisemat ja meren läsnäolo ovatkin sopivat raamit tälle välillä kauhutunnelmiin nousevassa jännitysromaanissa.
Päähenkilö on Joakim Westin, joka on juuri muuttanut perheensä kanssa Tukholmasta Gotlantiin, Åluddenin kartanoon. Perhe on tuskin ehtinyt asettua aloilleen, kun sen elämän mullistaa rannassa sattunut onnettomuus. Varsinkin Joakimin on vaikea selvitä onnettomuuden aiheuttamasta surusta, sillä hänellä on vielä kesken toinen surutyö: hänen sisarensa yllättävä kuolema vuotta aikaisemmin.
Åluddenin kartano näyttää kätkevän monia salaisuuksia, ja Joakimista tuntuu, kuin kuolleet olisivat siellä ”elävästi” läsnä. Itse vierastin aluksi näitä kummitusefektejä, mutta sitten aloin ymmärtää kirjailijan tarkoittaneen, että raskas suru voi herkistää ihmisen aistit niin, että näkee ja kuulee sellaista, mitä muut eivät aisti. Ilmeisesti Theorin on näihin kummitustarinoihin käyttänyt pohjana gotlantilaista kertomusperinnettä.
Varsinainen jännityskertomus ja rikosten selvittely kulkee jäntevästi kummitustarinoiden ohella. Toinen päähenkilö onkin vastikään lähipoliisina aloittanut Tilda Davidsson, joka ensi töikseen joutuu selvittelemään saarella sattunutta murtovarkauksien sarjaa. Hän on myös ollut ensimmäisenä viranomaisena paikalla Åluddenin rannassa tapahtuneessa onnettomuudessa. Jokin tässä onnettomuudessa jää vaivaamaan hänen mieltään, eikä hän malta olla tutkimatta sitä lisää.
Theorin on kirjoittanut jännittävän, paikoitellen jopa hyytävän jännittävän kertomuksen. Yömyrsky onkin valittu Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi vuonna 2008. Itse pidin enemmän hänen edellisestä kirjastaan Hämärän hetki, joka on perinteisempi rikosromaani. Yömyrskyn kummitusjutut tuntuivat varsinkin alkuun vieraannuttavilta, mutta täytyy antaa tunnustus sille, kuinka taitavasti Theorin punoo yhteen kummitusjuttuja, rikostarinaa ja vieläpä sukusaagaakin. Lopuksi kirjailija armahtaa lukijaa ja antaa kaikelle, tai lähes kaikelle, luonnollisen selityksen.
Yömyrsky on kelpo kirja jännitystä kesäiltaan kaipaavalle.
Eliina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti