Mieletön rakkaus ja intohimo, täydellisen rakkauden tavoittelu ja rakkauden vankila! Olin oman kirjakauppamme takahuoneessa taas kerran etsimässä aarteita, lahjakirjoja, ja ko. teos herätti uteliaisuuteni. Kannen salaperäinen nainen ja takakannen teksti toivat mieleeni anna kareninat ja romeot ja juliat. En ollut koskaan kuullut Albert Cohenista, mutta luettuani tätä kirjaa jonkin matkaa tunsin todella löytäneeni aarteen, lukuelämyksen, jota en mistään hinnasta halunnut jättää kokematta. 853 sivua vei minulta viikkoja, mutta halusin lukea hitaasti ja nautiskellen.
Tarina sijoittuu 1930-luvun Geneveen. Kansainliiton korkea virkamies Solal ja epäonnistuneessa avioliitossa elävä kaunotar Ariane kokevat hehkuvan intohimon. Heidän ympärilleen rakentuu vähitellen muuri, ja he päätyvät elämään, jossa ovat vain he kaksi. Mitä tapahtuu suurelle rakkaudelle ja intohimolle, jos eletään vain niiden ehdoilla, jos mitään muuta ei enää ole? Tolstoin Anna Karenina koki saman ulkopuolisuuden. Cohenin kerronta on sekä runollista, aistillista että satiirista. Kirjailija oli juutalainen kuten teoksen Solalkin. Teoksen hän kirjoitti ranskaksi. Joiltakin osin kieli kuulostaa vanhahtavalta; jätin Solalin vanhojen juutalaissetien yksinpuhelut pikaluvun varaan, koska ne pitkästyttivät. Huumoriksi ja satiiriksi tarkoitetut luvut tuntuivat nykylukijasta ajan syömiltä. Siitä syystä en antanut kirjalle viittä tähteä. Mutta kirjan loppu: voisiko sitä enää kauniimmaksi kirjoittaa! Uskon, että muutkin lukijat jäävät sen jälkeen istumaan ja toipumaan hitaasti eteerisestä liikutuksestaan!
Seija Hirvonen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti