Paluu nuoruuden maailmantuskaan

Jos lapsenlapsi kertoo lukevansa jo toista kertaa Melissa Marrin Ilki ihanaa, niin pakkohan se on mummunkin lukea. Nimi on ainakin ihan hyvä, tuumin tuikeana. Ensimmäiset neljäkymmentä sivua harasivat vastaan. Oli liian monta kuunkiertoa omasta nuoruudesta ja sen kaikennielevästä maailmantuskasta. Mutta kun muistin omat runontekeleeni niiltä ajoilta, niin lähtihän se siitä. Nykyaikaista keijukaistarinaa hyvän ja pahan ainaisesta taistelusta voi suositella isovanhemmille, jotka haluavat rakentaa pitkospuita sukupolvien välisen kuilun yli. Ilki ihanassa on romantiikkaa, runollista kieltä ja aistikasta kuvailua, lupaa kirjan takalieve, eikä petä odotuksia. Mutta oli siinä vanhalla kestämistä, vaikka se ei ollut suinkaan ollut öklöä siirappia, vaan silkkaa hunajaa.