Amin Maalouf: Leo Afrikkalainen

Amin Maalouf on niin kulturelli persoona, että on kirjoittanut jopa libretot moneen Kaija Saariahon oopperaan. Kun sitten luin Kodin Kuvalehden suosituksen Leo Afrikkalaisesta, jonka otsikkona oli Älykkönä kahvilassa, olin tasan tarkkaan varma, että tätähän ei ole tarkoitettu meikäläiselle. Eli sehän oli pakko lukea. Eikä sitten ollutkaan yhtään pakko, vaan tuittupäisestä päätöksestä sukeutui mitä upein lukukokemus. Leo Afrikkalainen oli historiallinen henkilö, joka eli 1400 ja 1500-lukujen taitteessa. Hän oli renesanssioppinut muslimi, diplomaatti ja Afrikan kuvaaja, jonka tarinan Maalouf kertoo hengästyttävänä matkana Espanjasta Afrikkaan ja lopulta Rooman pyhään kaupunkiin paavi Leo X:n ottopojaksi. Jösses! "Viisauteni eli Roomassa, kiihkoni Kairossa, pelkoni Fesissä, ja Granadassa elää yhä vielä minun viattomuuteni". Päähenkilö elää murroksen maailmassa, jatkuvien sotien ja juonittelujen keskellä, jossa eri uskontokuntien edustajat mittelevät paremmuuttaan. Eivätkä suinkaan hengen asein, vaan keihäin ja tykein. Leo kertoo tarinansa pojalleen jota hän varoittaa myötäämästä kenenkään ajatuksia, olipa hän sitten muslimi, juutalainen tai kristitty. Jos ihmiset sitten tuntuvat ahdasmielisiltä, on hyvä muistaa, että Jumalan maailma on avara ja Hänellä on suuret kädet ja suuri sydän. Kirjaa lukiessani tulivat mieleeni niin Waltarin Sinuhe kuin helluntalaiset ystäväni, jotka muistuttivat minua, että kaikki uskovaiset eivät ole kristittyjä. Amen.