Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Tekijä:Hirvonen, Elina
Kirjan nimi: Kun aika loppuu
WSOY 2015
248 sivua

Aslak, 27-vuotias helsinkiläisnuori ampuu satunnaisia uhreja talon katolta. Kirjan aloitus tuntuu nykyisin jo mahdolliselta uutiselta. Uutista seuraa selvittelyä tekijän oudoista ja olemattomista motiiveista , uutiset näyttävät kenties läheisten ja tuttavien tapoja surra uhreja. Hirvonen lähestyy aihetta toisin: hän antaa äänen ampujalle, tämän äidille ja siskolle.

Aslaka ja Laura ovat eläneet turvatun lapsuuden ehjässä kodissa. Aslak ei löydä  kavereita kuin yhden tytön, joka muuttaa sittemmin pois. Hän on älykäs ja osaava, mutta "hänessä ei ollut mitään, mitä kukaan, kaikkein vähiten hän itse , haluaisi maailmassa nähdä". Eläimet ja niiden elinoikeuksien puolustaminen nousevat tärkeiksi asioiksi, vaikka hän ei löydä siinäkään asiassa omaa ryhmäänsä. Mielenterveys pettää eikä kumppania löydy.Isosisko Aava kantaa jatkuvaa huolta pikkuveljestä, vaikkei ole aina varma tekeekö niin Aslakin vai oman itsensä takia. Aava häpeääkin kiusattua ja yksinäistä veljeään, mutta hänen häpeänsä ei ole syyllisyydestä sikiävää, kuten  lasten äidin Lauran, eikä ehkä yllä samoihin mittohin. Sekä äiti että sisko tekevät töitä hyvien asioden puolesta: Laura luennoi ilmastokriisistä, Aava toimii lääkärinä Somaliassa - usein henkensä kaupalla.

Uutiset saavuttavat sekä Lauran yliopistolta että Aavan Afrikasta. Hirvonen käsittelee läheisten tuskaa, jota ei voi jakaa muille, koska sen lähde syyllistyy hirviömäiseen tekoon.

Jokainen saattaa ennen lapsia haluta olla epätavallinen, ihmeellinen ihminen ja elää epätavallisen, ihmeellisen elämän, mutta vanhemmaksi tullessa mikään ei ole niin helpottavaa kuin tavallisuus.
....
Se, mitä minun lapseni juuri nyt tekee, on paljas ja armoton kuva minusta. Hänen tekonsa paljastaa pimeän, jonka minä olen yrittänyt kätkeä. 

...Tilalla on häpeä, koko loppuelämän kokoinen syyllisyys jokaisesta valinnastani, jokaisesta kyvyttömyyden ja epävarmuuden hetkestä, kaikesta siitä mitä olen äitinä ollut. Syyllisyys on niin valtava ja sakea, että sen läpi on vaikea nähdä mitään muuta.

Kursiivitekstikatkelmat ovat suoria lainauksia kirjasta, Lauran pohdintoja omasta roolistaan. Aava löytää ehkä pienen poispääsyn surusta. Hän haluaa tehdä työt, joista on sopinut.

Kirja siis kertoo siitä, mistä uutiset eivät kerro. Yhtä sattumanvaraista kuin ampujan uhrien valinta on, voi olla myös perhe, jonka järjettömään tekoon syyllinen jättää pohtimaan valintoja. Hirvosen sanat osuvat, koskettavat ja satuttavat.