Williessä on sitä jotakin

William Shakespearen (1564-1616) tuotanto tunnetaan, mutta miehestä itsestään ei saa tolkkua, ei, vaikka monet ovat yrittäneet. Tai ehkäpä vika onkin siinä, että Willien jälkiä seuranneilla on melkein yhtä vilkas mielikuvitus kuin Hamletin tekijällä. Siis kenellä? So what. Tekstejäkin on ajan myötä käännelty ja väännelty, mutta edelleen niissä on vahvasti sitä jotakin. Viimeksi Willien salaisuutta ja yhtä kadonnutta käsikirjoitusta on jäljittänyt Jennifer Lee Carrell, joka "halusi kirjoittaa vetävän jännärin, joka viihdyttäisi sekä Shakespearen tuntijoita että niitä lukijoita, jotka eivät tunne Shakespearen tuotantoa kovin hyvin". Shakespearen salaisuuden mukana mennään sujuvasti ja vauhdilla maasta toiseen ja fakta ja fiktio ovat taas kerran niin toistensa näköisiä, että pohdiskelut lopullisesta totuudesta voi huoletta unohtaa. Paras vain nauttia hyvästä seurasta siihen päästyään, ja kaivella muistinsa pohjalta kuva toukokuisesta illasta Thamesin rannalla. Oli vuosi 1997 ja seisoin Globe-teatterin rakennustyömaalla aivan autuaana. Kas kun Willie hyppyytti jo silloin minuakin aivan mielensä mukaan. Tuoreesta ikiaikaisesta tammesta, tiilistä, kaisloista ja vuohenkarvoista oli muotoutumassa keski-aikainen teatteri lähes sellaisena kuin se oli ollut Shakespearen aikana. Parin viikon kuluttua näyttämöllä esitettäisiin Richard Oliverin ohjaama Henry V. Ollapa siellä silloin! Carreliakin puistattaa tapa, jolla Shakespearen tekstejä on käsitelty matkan varrella, mutta tuskin hänkään tietää, miten Matti Rossi ja Kalle Holmberg halusivat Suomen Turussa vuonna 1972 tehdä Learista ajassa toimivan ja varsinkin muuttaa sen surkean lopun. Silloin teki mieli kysyä Rossilta kuten Lear narriltaan: - Milloin sinusta on tuollainen laulurastas tullut? Eli ei tunnu missään Carrelin 500 sivua. Lisää tietoa on saatava. Mitä tuumi Den Leightonin romaanihenkilö Bret Rensselaer, ärsyttävä käppyräfriikki, tuijotellessan Thamesia omakotitalonsa ikkunasta? Mikä houkutti Erica Jongia kuvittelemaan itsensä Willien kanssa saman peiton alle? Ei kun hyvää lukusyksyä!