Beat (väsynyt, kelkasta pudonnut)

Oma moka, että tipahdin varsinaiseen mutakuoppaan. Luulin Hämyä Tarzanin tekijän varhaisteokseksi, vaikka kyse oli aivan eri Burroughsista. Hiilestyin itselleni sen verran, että päätin siltä istumalta perehtyä lähemmin muidenkin beatnik-kirjailijoiden tuotantoon. Nimet sellaiset kuin Allen Ginsberg, Jack Kerouac ja Charles Bukowski olivat jääneet vieraiksi, vaikka Jean Genet toikin mieleen jonkin ammoisen vähän puistattavan lukukokemuksen. Asiaan oli saatava parannus. Siunattu asia, että Pentti Saarikoskikin koki alkuhuuman mentyä beat-suuntauksen vähemmän arvokkaaksi kirjallisuuden lajiksi. Muuten olisin epäillyt itseäni vieläkin tyhmemmäksi kahlatessani näiden veljien jäljessä henkisestä kuralätäköstä toiseen. Kokemus oli rankka, mutta myös palkitseva. Kuten William Burroughsin alter ego Seward Hall sanoo: - On käytävä helvetissä nähdäkseen taivaan. Vanha rouva tunsi urakan jälkeen itsensä puhistuneeksi sammakoksi, joka kupu täynnä tyytyväisenä sulatteli ties mitä ötököitä. Muista beatnikeista voin vain todeta, että nyt ne on luettu Ginsbergin Huutoa myöten, mutta Bukowskiin saatan vielä palata. Jätkä kun on aivan mielettömän härskinhauska.