Täyspäinen puoliverinen

Barack Obama on mainio tyyppi ainakin näin kaukaa katseltuna. Puoliverisen, äidin ja isovanhempien kasvattaman sekä komplekseja täynnä olevan pojan tie USA:n presidentiksi kiersi maanosasta ja kulttuurista toiseen. Tuloksena oli poliitikko, joka tuntee elämän laidasta laitaan ja puhuu sujuvalla selkokielelä, ja jota ei ainakaan vielä valta tunnu turmelleen. Kun kaveri on julkaissut kaksi paksua teosta, joista toinen kertoo lapsuus- ja nuoruusvuosista ja toisessa antaa palaa täysverisenä poliitikkona, voi vain varovasti kysellä, onko niistä heijastuva täyspäisyys todella pysyvä ominaisuus? Unelmia isältäni, kertomus rodusta ja sukuperinnöstä on niin sujuvasti ja sydämeen käyvästi kirjoitettu, että sen yli viisisataa sivua ei takunnut pätkääkään. Rohkeus toivoa, ajatuksia amerikkalaisen unelman pelastamisesta on sekin ok, mutta ei lukuelämyksenä ensimmäisen teoksen luokkaa. Painavaa asiaa toki, maalaisjärkeen perustuvaa pohdintaa siitä, miten asiat ovat ja miten niiden tulisi olla, mutta täytyy olla melko kiinnostunut maailmanpolitiikasta, jotta pystyisi yhtä täysillä paneutumaan tähän uudempaan julkaisuun. Mutta kuten Michael Kazin Washington Postissa totesi, näinä masentavina ja kovaotteisina aikoina Obaman kyky esitellä kohottavan ja elegantin proosan lomassa humaaneja ja järkeviä ratkaisuja herättää tosiaan toivoa.