Elina Hirvosen toisen kirjan otan vastaan yhtä mieluusti kuin ensimmäisen, Finlandia-ehdokkaana olleen Että hän muistaisi saman (2005). Kauimpana kuolemasta(2010) on syntynyt kirjailijan Sambian vuosien aikana. Kirja on kipeän kaunis tarina Paulista, Estheristä, Bessystä ja Johannasta. Bessy on Estherin lapsuustoveri, kaunotar, jolle isän ja äidin kuoleman jälkeen elämä kääntää selkänsä. Esther etsii ystäväänsä aikuisuuteen asti ja löytää viimein tämän tyttären Susanin, jolle tarjoaa kodin. Suomalainen Paul tapaa Estherin paikassa, jossa hän on nähnyt vilauksen kaltoinkohdellusta Bessystä vuosia sitten esitellessään afrikkalaista lapsuusympäristöään vaimolleen Johannalle. Kirja on monikerroksinen ja viiltävän kaunis eikä kömpelö juoniselostus anna oikeutta sille. Hyvä, paha ja sovitusyritykset, rakkaus ja sen puute kulkevat rinnan kerronnassa. Kaikki tänään päälleni kaatuvat asiat tuntuvat pelkältä kutinalta, kun astun maailmaan, jonka Elina Hirvonen kirjassaan levittää lukijoille. Vaikuttava, itkettävä, puhdistavakin lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti