Kristina Carlsonin Herra Darvinin puutarhuri vaati ainakin minulta toisen lukukerran, ennen kuin lakkasin vahtimasta pilkkujen paikkoja. Kun tekstin antoi soljua vapaasti, alkoi teos avautua ihan uusiin mittasuhteisiin. Kirjan takakannessa asia sanottiin niin kuin se on eli Finlandia-palkitun kirjailijan romaanissa usko, tiede, pyhä ja arkinen soivat moniäänisesti, satiirin säröjä kaihtamatta. Pieni, suuri teos, on se. Mutta kuten sanottu, vaati toisen lukukerran ja vauhtia oli hiljennettävä, että ehti nauttia ja sulattaa Darvinin kyläläisten kaikki ajatuskiepit. Carlsonia on kiitetty romaanin uudistajaksi. Voipi hyvinkin olla. Ainakin hykerryttävää hänen tekstinsä on. ...kaikki käy, oli Jumalasta tai tieteestä tai omasta päästä, kunhan todistus palvelee käsitystä johon joka tapauksessa uskoo, kylän teologia on täikammalla haraamista, siivotaan sopimattomat ajatukset ja samalla lähtee tukkakin päästä, pohtii puutarhuri Davies. Se että kirjassa on juoni ja onnellinen? loppu, ei suinkaan heikennä sen tehoa. Päin vastoin. Tuntuu lohdulliselta, että karukin maa kukkii, kun siihen istuttaa toivon mullosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti