Ewan McGregor : Halki Euroopan ja Afrikan
Kirjoittajat ovat tunnettuja näyttelijöitä, moottoripyöräilyn harrastajia ja Unicefin lähettiläitä. Kaksi viimeistä seikkaa selittävät näinkin hullun idean: ajaa nyt moottoripyörillä Skotlannin pohjoiskärjestä Afrikan eteläkärkeen. Euroopan osuus on tavanomaista matkantekoa, mutta Afrikassa eteneminen on välillä yhtä tuskaa olosuhteiden vuoksi. Hiekkamyrskyjä, armotonta kuumuutta, yöpymisiä keskellä aavikkoa, norsuja tallustelemassa yöllä teltan vierestä, kiviä heitteleviä lapsia...Mutta aina välillä pojat saivat ajaa täysillä hyviä teitä poikki savannien ja ohi eksoottisten eläinlaumojen. Ihmisten ystävällisyys ja usko tulevaisuuteen vaikeissakin oloissa teki vaikutuksen kirjoittajiin.
Kirjan juju on siinä, että he kuvaavat toimintaa Unicefin hyväntekeväisyyskohteissa. He kertovat Ugandan lapsisotilaista, valtavista pakolaisleireistä, sisällissotien orvoiksi jättämistä lapsista, HIV-ongelmista. Valopilkkujakin on: esimerkiksi Ruanda, jonka nimikin tuo heti mieleen kauheat veriteot. Mutta Ruandan kansa yrittää unohtaa vuoden 1994 kansanmurhat ja rakentaa maataan. Kuvauksesta päätellen he ovat onnistuneet siinä hyvin, ilmeisesti presidentti Kagamen ansiosta. Ehkä sekasortoinen maa tarvitsee lujan johtajan, toivottavasti ei demokratian kustannuksella, kuten usein käy.
Tansaniassa lasta kutsutaan orvoksi, jos hänen äitinsä kuolee, huolimatta siitä, onko isää olemassa. Niinpä, olemme nähneet niin usein kuvia Afrikasta, joissa naiset kantavat vettä ja polttopuuta kilometrien päästä lapsi kangaspussissa selässään, keittävät ruuan ja kuokkivat peltotilkkujaan. Miehet nähtiin ennen keihäät kädessään, nykyään valitettavan usein aseet käsissään. Koulutus, etenkin tyttöjen, on tässäkin maanosassa ratkaisevan tärkeää.
Silmiä avaavaa, jos niin haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti