Hellepäivän pirtelö

Kylläköhän nykyinen tapa hahmottaa maailmaa armaalla äidinkielellämme naurattaa parin sadan vuoden kuluttua lukijaa yhtä makeasti kuin tämän päiväistä notiisit ja reklaamit 1800-luvun sanomalehdistä? Jos on Mia Konulla ollut hauskaa kootessaan teostaan Palvelukseen halutaan yksi raitis imettäjä, niin kyllä oli meilläkin miniän kanssa. 5.4. 1889 päivätyssä ulkomaanuutisessa kerrottiin, "että "mumiosta, mikä äskettäin tuotiin Egyptistä Marseilleen, maksettiin tullimaksuja sen taksan mukaan mikä on säädetty kuiwasta kapakalasta". Eikä se vielä mitään. Tanskassa kuuluu olleen niin "oiwallisia" metsämiehiä, että " he ampuivat yhden pojan ja yhden mullikan, kumpaakaan ei hengenwaarallisesti, sekä tehtailijan koiran etujalat". Emmehän toki itse uutiselle hyrisseet, mutta että vielä "oiwallisia". Vaan mikäpä nauratti 1800-luvun lukijaa? Ihan samat jutut kuin meitäkin, vain vähän eri sanoin kerrottuna. Kuten se, kun nainen oli pudonnut mereen ja "seitsemän herraa kiiruhtiwat pelastamaan onnetointa". Kuusi ui takaisin rantaan, kun näki pelastettavan olevan vanha ja ruma, mutta seitsemäs likinäköisenä toi naisen turvaan. Just joo. Teos on onnen omiaan helteen turvottamalle nupille.