Hamlet, Tanskan prinssi

Nuori prinssi Hamlet palaa kotiinsa opintojensa parista haudatakseen isänsä, Tanskan kuninkaan. Suru on kuitenkin kuninkaanlinnasta kadonnut ja Hamletin äiti on nainut Hamletin isän veljen. Nuorta Hamlettia seikka ottaa kohtuullisen paljon pattiin , sillä poika olisi hallunnut isälleen vähän pitemmän suruajan.

Ministerin Poloniuksen tytär Ofelia on rakastunut Hamletiin ja Hamlet on myös kertonut Ofelialle sitä sun tätä, joten nuorten tulevaisuus tuntuu olevan täynnä odotuksen riemua. Ofelian veli kuitenkin varoittaa siskoaan: tulevana kuninkaana Hamlet on sidottu valtakuntansa kohtaloon, ja siinä asemassa avioliitot sidotaan usein politiikan, ei tunteiden perusteella. Ofeliaan isäkään ei luota prinssin valoihin vaan varoittaa niistä tytärtään. Ofelia taipuu isänsä tahtoon ja lupaa, ettei enää lähde Hamletin kanssa puistonpenkeille haaveilemaan ja auringonlaskuja katselemaan.

Tämän jälkeen tarinan juoni muistuttaa kovan luokan saippuaoopperaa. Näytelmän henkilöt eivät juuri nai toisiaan ristiin, koska kyse on tragediasta. Sitä vastoin he juonittelevat toisiaan vastaan niin taitavasti ja innolla, että itse Dallas- sarjan JR olisi pyhäkoulupoika näiden taitureiden rinnalla.

Nuori prinssi tahtoo kostaa sedälleen isänsä kuoleman, mutta nopeasti Hamlet vajoaa itse yhä syvemmälle juonittelun ja vastajuonittelun suohon. Välillä Hamlet matkii onnistuneesti suomalaisen mielenterveysjärjestelmän avohoitopotilasta ja välillä taas hän itse juonittelee, tekee hämäyksiä ja hämäyksen hämäyksiä.

Hamlet kirjoittaa jopa näytelmään pätkän sisäistekstiä, jota sitten kiertelevät näyttelijät saavat esittää linnan väelle. Kuulijat saavat päätellä, onko pelkkää sattumaa se, että niin elävästi fiktiivinen tarina kertoo totuudesta.

Ofelia ei enää pysy kärryillä siitä, pitääkö hänen rakastaa vai olla rakastamatta. Niinpä hän päätyy joen pohjaan seppele päänsä päällä.

Hamletin isän haamu seikkailee alussa ja lopussa tuoden viestejä kuolleelta, mutta muuten jumalat ja korkeimmat voimat seuraavat tätä ihmispoloisten shakkiottelua sivusta.

Verityöt aloittaa Hamlet. Hän väärentää kirjeen ja laittaa pari miestä kuolemaan. Hän pistää Ofelian isää miekalla läpi verhojen ja lopulta kaikki pistävät jo toisiaan ja myrkyttävät urakalla.

Melkoinen näytelmä, sanoisin. Paavo Cajanderin suomennos on vähän vanhahtavaa, mutta ihan luettavaa kuitenkin. Maailman yksi kuuluisimmista näytelmistä kääntyy oivallisesti ja syvyystasot aukeavat. Lukijalle selviävät monet Hamlet –kliseet, jotka eivät todella kerro itse näytelmästä mitään. Ne kliseet ovat jääneet irrallisina elämään.

Kun Hamlet pitää hautausmaalla klovnin pääkalloa kädessään ja esittää monologiaan, kyse ei suinkaan ole Hamletin kuolinhetkestä, ei edes kovinkaan traagisesta kohtauksesta, paremminkin hauskasta episodista. Samoin kuuluisa lause; ”Ollako vai eikö olla ? ” tapahtuu näytelmän alkupuolella ja liittyy aivan muuhun kuin pääkalloon.

Tanskan maalla on tietysti paljon muutakin mätää, mutta tämäkin lausahdus on irrotettu asiayhteydestään. Maailmalla jylläävät amerikkalaiset sarjakuvasyndikaatit ovat tehneet paljon hallaa vuosikymmeninen aikana Hamletille.