Finlandia Junior -voittajaksi 2011 valittiin tämä kirja, joka kertoo kuolemasta , masennuksesta, yksinäisyydestä , erilaisuudesta ja rakkaudesta.
Kertoja on Mariia Ovaskainen, 14-vuotias tyttö, joka katuu alulle panemaansa juorua kouluun ilmestyneen uuden tytön, Mimin huumeiden käytöstä. Juorussa ei ole perää, mutta sen kumoaminen ja Mimin ja Mariaan keskinäisen ystävyyden syntymisen esteenä se aluksi on. Kunnes ystävyyden yritys kasvaa rakkaudeksi ja Mimistä tulee kertojalle tärkein. Mimi on erilainen, köyhä ja vailla äitiä. Hän elää isoäitinsä ja omasta mielestään uhrautuvan tätinsä kanssa. Kun isoäiti kuolee, Mimillä ei ole enää montakaan syytä elää.
Runoilijana paremmin tunnetun Huotarisen kieli on tässäkin kirjassa kuin säkeitä, vaikkakin taitavasti naamioitu en-minä-osaa-kirjoittaa -selityksiin. Vähitellen siihen pääsin sisälle ja kipeän kaunis tarina kantaa. Vaan miksi nuorten kirjojen rakkaus vaatii rinnalleen kuoleman? Se on raju loppu satuiälle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti