Erich Kempka: Olin Hitlerin autonkuljettaja

Erich Kempkan tarina on jotain niin mieletöntä, että tekisi mieli kiljua, että avaa nyt hyvä mies silmäsi. Vaan milläpä hän enää avaa, kuollut mies. Hän syntyi Oberhausenissa kymmenlapsiseen kaivosmiehen perheeseen ja valinta Hitlerin autonkuljettajaksi 21-vuotiaana oli nuorelle miehelle unelmien täyttymys. Tätä unelmaa hän eli kolmetoista vuotta , vuodesta 1932 aina Hitlerin kuolemaan asti, vuoteen 1945. Valellessaan itsemurhan tehneiden Adolf Hitlerin ja hänen puolisonsa Eva Braunin ruumiita bensiinillä Berliinin komentobunkkerin edessä, hän oli surun murtama mies. Muistelmissaan Kempka kertoo ihailemansa ja kunnioittamansa miehen olleen alaisiaan kohtaan lojaali, jopa isällinen mies. Kuten suomentaja Anne Mäkelä esipuheessaan huomauttaa, tekstistä ei lainkaan paljastu, miten Kempka suhtautui Kolmannen valtakunnan harjoittamaan juutalaisten, romanien tai vammaisten systemaattiseen murhaamiseen ja sen valloituspolitiikkaan. Vain kirjansa lopussa hän sanoo tietävänsä Adolf Hitlerin olevan yksi historian kiistellyimmistä henkilöistä. Kempkan mukaan on mahdollista, että historia aikanaan esittää suurimmaksi syytökseksi Führeriä vastaan, että hän oli liian hyväuskoinen. Itse hän sanoo olleensa vain tavallinen rivimies, jonka viimeinen sotilasarvo oli kuitenkin SS-Obersturmbannführer eli meikäläisittäin everstiluutnantti. Höpö, höpö, ei usko kukaan, kun tietää hänen olleen kansallisosialisten puolueen jäsen jo vuodesta 1930. Mutta aivan sitä heltyy, kun lukee, miten Aatu kaksin käsin otti osaa Erichin isän kuolemaan, vaikka hänen imperiuminsa jo sortui savuten hänen ympäriltään. Mielenkiintoista, kauhistuttavaa luettavaa. Noinkohan olisin itsekin ollut höynäytettävissä, jos olisin ollut Erichin ja kumppaneiden kanssa samoissa porukoissa! Panee totisesti miettimään.