Elefantin matka

José Saramagon Elefantin matka on kerrassaan lumoava kirja. Yleensäkin Tammen Keltainen kirjasto takaa laadun, mutta niin paljon kuin luenkin, harvoin menen niin onnesta sekaisin kuin vaeltaessani Salomon-elefantin ja sen hoitajan Subhron kera Lissabonista Wieniin 1500-luvun puolivälissä. Saramago on verraton sanansuoltaja, lempeästi "mukamas sivistynyttä Eurooppaa" Subhron silmin tölviskelevä tarkkailija, joka ei säästä sen enempää katolista kirkkoa kuin kuninkaallisia tai poliitikkoja. Ah, niin viisas ja ilkikurinen Saramago on, etten kyllä tyydy lukemaan tätä teosta vain kertaalleen, vaan aion hankkia sen omaan hyllyyni. La Rebublican arvostelija arvioi sen kertovan paitsi matkasta läpi uskonpuhdistuksen ja sisällissotien repimän Euroopan, myös pohdiskelevan ihmisyyttä, sen puutteita ja heikkouksia, sekä valtaa ja ystävyyttä. Sen kaiken se tekee aivan erityisellä tavalla. Jo kirjan kansi on kuin lupaus, jonka sisältö sitten lunastaa. Matkaa ei tehdä Pendolinolla vaan rauhallisesti askeltaen ja Salomonin lepotaukoja kunnioittaen. Ja tietä riittää.