Kyllikki Villa : Myrskyssä - Kolmas lokikirja
Tämä on Kyllikki Villan kolmas matkapäiväkirja pitkältä matkalta rahtilaivalla, nyt Chileen ja takaisin. Aiemmista kirjoista tuttua kuvausta päivien tapahtumista, usein lähes tapahtumattomuudesta, sillä rahtilaivalla ei juhlita eikä seurustella. Siksipä hänellä on hyvä tilaisuus miettiä elämän menoa, mennyttä elämää ja jäljellä olevaa, jonka rajallisuuden hän ymmärtää hyvin selvästi.
Villa tietää, että tämä matka on hänen viimeinen pitkä matkansa ja sekin tuo haikeutta ja pohdiskelevuutta tekstiin. Mutta ei hän katkera ole vanhuuden tulosta (75-vuotias!), paremminkin kiitollinen kaikesta koetusta ja odottaa innolla tulevia vuosia uudessa roolissaan isoäitinä.
Villa on puhunut tekstin matkan aikana nauhoille, eikä sitä ole mielestäni editoitu niin perusteellisesti kuin kahta aiempaa matkakirjaa. Tekstissä on usein puhekielen sanoja, outoja sanajärjestyksiä ja puheryöppyjä, jotka pakottavat lukemaan jotenkin hitaammin ja tarkemmin. Ehkä se on ollut tarkoituksellista, melkein voi kuulla kirjailijan oman äänen ja naurahdukset, joista on mainintoja hakasulkeissa. Koko kirjassa on hitauden, hetkessä elämisen tuntu, pikkuasioiden kuvaus ja toistuvuus korostaa matkan pituutta ja hitautta. Joten tämä kirja ei ole Madventureskamaa.
Hän muuten käyttää ihan omia kivoja sanoja kuten niveoida ja ihmismielipaha.
Tämä on Kyllikki Villan kolmas matkapäiväkirja pitkältä matkalta rahtilaivalla, nyt Chileen ja takaisin. Aiemmista kirjoista tuttua kuvausta päivien tapahtumista, usein lähes tapahtumattomuudesta, sillä rahtilaivalla ei juhlita eikä seurustella. Siksipä hänellä on hyvä tilaisuus miettiä elämän menoa, mennyttä elämää ja jäljellä olevaa, jonka rajallisuuden hän ymmärtää hyvin selvästi.
Villa tietää, että tämä matka on hänen viimeinen pitkä matkansa ja sekin tuo haikeutta ja pohdiskelevuutta tekstiin. Mutta ei hän katkera ole vanhuuden tulosta (75-vuotias!), paremminkin kiitollinen kaikesta koetusta ja odottaa innolla tulevia vuosia uudessa roolissaan isoäitinä.
Villa on puhunut tekstin matkan aikana nauhoille, eikä sitä ole mielestäni editoitu niin perusteellisesti kuin kahta aiempaa matkakirjaa. Tekstissä on usein puhekielen sanoja, outoja sanajärjestyksiä ja puheryöppyjä, jotka pakottavat lukemaan jotenkin hitaammin ja tarkemmin. Ehkä se on ollut tarkoituksellista, melkein voi kuulla kirjailijan oman äänen ja naurahdukset, joista on mainintoja hakasulkeissa. Koko kirjassa on hitauden, hetkessä elämisen tuntu, pikkuasioiden kuvaus ja toistuvuus korostaa matkan pituutta ja hitautta. Joten tämä kirja ei ole Madventureskamaa.
Hän muuten käyttää ihan omia kivoja sanoja kuten niveoida ja ihmismielipaha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti