Mikä tämä Maria Peuran viime vuonna ilmestynyt kirja Vedenaliset oikein on? Se ei ole kasvukertomus, sillä tuntuu kuin päähenkilö Mirja menisi ojasta allikkoon. Hän etsii vapautta kaikkitietävän ja luonnon ehdoilla elävän kalastajaisän ja pohjoisen saaren eristyneisyyden jälkeen. Hän pakenee köyhyyttä ja äidin saksalaisen syntyperän häpeää, mutta törmää opiskelupaikassaan Tampereella ensimmäiseksi huoraan. Kirjan aika on kulkee vuorotellen saaren tapahtumissa Mirjan lapsuudessa ja opiskeluajassa. Kirjassa on väkeviä kuvia karusta ja köyhästä elämästä. Sadut ja myytit antavat uusia ulottuvuuksia juonenkuljetukseen ja koko kirja tuntuu jotenkin unenomaiselta. Jotkut hyvin pohjustetut asiat, kuten pikkuveljen kohtalo, sivuutetaan loppuvaiheessa maininnalla.
Live-piirimme keskustelussa emme saaneet kirjaa tyhjennettyä, sillä aina nousi jostain uusia asioita, tunnelmia ja merkityksiä. Oli myös lukijoita, jotka ensin eivät pitäneet koko kirjasta, mutta toisella lukukerralla viehättyivät. Tämä kirja ei antaudu heti tai sitten se antaa lisää uusilla lukemisilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä tuntuu lupaavalta. Saisimmepa vielä monta muuta harrastunutta lukijaa mukaan ja vähitellen pääsisimme kokeilemaan väittelyn jaloa taitoa sen tai tuon teoksen ominaisuuksista. Ihan kaikessa ystävyydessä, sillä kuka mistäkin tykkää, mutta hyvät perustelut, niistä ainakin Irja aina innostuu.
VastaaPoistaEli kuten vaikka, että miksi joku pitää dekkareista ja toisen mielestä ne ovat ihan höpö,höpö. Jään mielyttävän kihelmöinnin vallassa hautomaan vastaiskua ensimmäiselle höpö-höpölle.