Härkönen, Anna-Leena
Kaikki oikein
Otava 2014
317 sivua
Härkösen uusin kirja alkaa siitä unelmasta, jota moni on joskus toivonut: lottovoitosta. Eevi ja Kari muuttuvat yhdellä lottoarvonnalla pienipalkkaisista luusereista miljonääreiksi. Voiton saa oikeasti Eevi, mutta Kari tulee hanakasti jaolle ja Eevi antaa sen tapahtua. Seitsemän miljoonaa tuntuu avaavan kaikki mahdolliset ovet bändiurasta haaveilevalle Karille ja Eeville, joka sinnittelee kauneudenhoitajana toisen omistamassa yrityksessä. Oikeastaan Eevin ei tarvitse enää pyöristellä heräteostosten hintoja alaspäin, kuten on tottunut tekemään, jos Kari huomaa ostoksen. Eevi tekee niin silti - mekkojen ja helyjen lähtöhinta on vain kasvanut. Kari ostaa auton ja Eevi käy Thaimaassa, jossa asuu huoneistossa oman yksityisaltaan äärellä. Rahaa sijoitetaan ja asunto ostetaan. Kaikki on siis juuri niin hyvin kuin jokainen lototessaan haaveilee.
Jos kaikki menisi putkeen, ei Härkönen olisi tästä kirjaa saanut kirjoitettua. Raha ratkaisee ongelmia, mutta tuo myös uusia. Kenelle voi kertoa lottovoitosta? Ovatko toiset kateellisia? Käyttävätkö ystävät hyväksi? Karin juomista ei rajoita enää rahapula. Kalliita ostoksia ei voi edes näyttää köyhemmille kavereille. Härkönen liittää kerrontaan myös menneisyyden varjoja: koulukiusaamisen muistoja ja vanhempien kasvatusmenetelmiä. Siitä huolimatta kirja on paikoin hauska. Parhaita kohtia on mielestäni Karin ja Eevin illallinen hienossa ravintolassa, jossa itsetietoiset tarjoilijat kyykyttävät äkkirikkaita.
Härkösen kieli on raikasta ja railakasta, mikä tekee juonen seuraamisen helpoksi. Muutenkin kirja on kepeä ja nopealukuinen. Kirja kannattaa siis lukaista ihan itse ja päättää sitten, täyttääkö lottokupongin vai ei
torstai 18. joulukuuta 2014
torstai 11. joulukuuta 2014
Linnunradan käsikirja liftareille
Adams, Douglas
Linnunradan käsikirja liftareille ym.
WSOY
798 sivua
Olipas urakka, kun vihdoinkin sain tehtyä aikamatkan Adamsin viisiosaisen scifi-parodian verbaaliakrobatian vauhdittamana. Takaliepeessä luvataan, että Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton takaavat uuden tavan suhtautua tieteiskirjallisuuteen. Mutta ettäkö suu virneessä? Enemmänkin minua pelotti kuin nauratti. Arthur Dent ja Ford Prefekt kumppaneineen saavat kyllä selville vastauksen elämään ja maailmankaikkeuteen sekä Jumalan viimeisen viestin luomakunnalleen, mutta paljonkos se niitä poloisia auttaa. Vaikka käsikirjan ensimmäiset painokset alkavat ihan käypäsellä neuvolla eli älä hätäile, niin jossain vaiheessasen sen toimittajilla nousee ihan sievästi sanottuna pissa päähän. Toki vanhana alan ihmisenä ei voi huvittumatta seurata Fordin käsikirjoituksen kohtalokasta vaellusta osastolta toiselle, kunnes hänen viidentoista vuoden työnsä Maan elämästä kuitataan kahdella sanalla eli enimmäkseen harmiton. Parasta tässä huimassa sinkoilussa ajassa ja avaruudessa onkin mielestäni sarkasmi, jolla Adams erilaisia elämänmuotoja tarkastelee. Pakkomielteet ja ahneus sekä nautinnonhalu ovat vallalla ihmisen kaltaisilla olennoilla kaikilla planeetoilla joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Masennukseen taipuvan robotti Marvinin ottaisin kyllä kaverikseni ihan mielelläni. On se niin symppis kuten Arthurkin kerrosvoileipineen.
Linnunradan käsikirja liftareille ym.
WSOY
798 sivua
Olipas urakka, kun vihdoinkin sain tehtyä aikamatkan Adamsin viisiosaisen scifi-parodian verbaaliakrobatian vauhdittamana. Takaliepeessä luvataan, että Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton takaavat uuden tavan suhtautua tieteiskirjallisuuteen. Mutta ettäkö suu virneessä? Enemmänkin minua pelotti kuin nauratti. Arthur Dent ja Ford Prefekt kumppaneineen saavat kyllä selville vastauksen elämään ja maailmankaikkeuteen sekä Jumalan viimeisen viestin luomakunnalleen, mutta paljonkos se niitä poloisia auttaa. Vaikka käsikirjan ensimmäiset painokset alkavat ihan käypäsellä neuvolla eli älä hätäile, niin jossain vaiheessasen sen toimittajilla nousee ihan sievästi sanottuna pissa päähän. Toki vanhana alan ihmisenä ei voi huvittumatta seurata Fordin käsikirjoituksen kohtalokasta vaellusta osastolta toiselle, kunnes hänen viidentoista vuoden työnsä Maan elämästä kuitataan kahdella sanalla eli enimmäkseen harmiton. Parasta tässä huimassa sinkoilussa ajassa ja avaruudessa onkin mielestäni sarkasmi, jolla Adams erilaisia elämänmuotoja tarkastelee. Pakkomielteet ja ahneus sekä nautinnonhalu ovat vallalla ihmisen kaltaisilla olennoilla kaikilla planeetoilla joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Masennukseen taipuvan robotti Marvinin ottaisin kyllä kaverikseni ihan mielelläni. On se niin symppis kuten Arthurkin kerrosvoileipineen.
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Pieni kirja suuresta aiheesta
Tiina Raevaara : Laukaisu
Paasilinna 2014, 119 s.
Kirjan aihe on varmaan yksi synkimmistä, nimittäin perhesurmat. Aiheesta ei ole kovin paljon kirjoitettu kaunokirjallisuutta, iltalehtien ja sanomalehtien palstoilla sitäkin enemmän, näyttävin otsikoin. Tosiasia on, että näitä ikäviä tapahtumia sattuu aina silloin tällöin, usein hyvin yllättävästi. "En olisi koskaan uskonut tällaista niin mukavista naapureista". Miten huonosti me tunnemmekaan naapureitamme, sukulaisia, joista olemme vieraantuneet, koulutovereita.
Raevaara kuvaa osuvasti perhettä, jossa molemmat vanhemmat ovat masentuneita, eristyneitä, ovat voimattomia korjaamaan elämäänsä. Kun äiti sitten päättää tehdä jotain, se saa miehen reagoimaan järkyttävällä tavalla, kaiketi ainoalla osaamallaan tavalla.
Miksi päähenkilön Pauliinan elämä on ajautunut umpikujaan, miksi yhteiselo miehen kanssa on muuttunut helvetiksi? Se ei täysin selviä, mutta syyt lienevät samankaltaisia kuin niissäkin perheissä, joista saamme oikeasti lukea lehtien palstoilla. Kirja panee miettimään, eikö kukaan huomaa perheiden ahdinkoa. Miten joku nainen voi tappaa monta pientä lastaan, eikä kukaan puutu. Sosiaalipuolen henkilökunnan vähyys on tietysti yksi syy. Siis raha, sen puute.
Ei kevyttä viihdettä hakeville, syitä ja seurauksia pohtiville ehkä.
Paasilinna 2014, 119 s.
Kirjan aihe on varmaan yksi synkimmistä, nimittäin perhesurmat. Aiheesta ei ole kovin paljon kirjoitettu kaunokirjallisuutta, iltalehtien ja sanomalehtien palstoilla sitäkin enemmän, näyttävin otsikoin. Tosiasia on, että näitä ikäviä tapahtumia sattuu aina silloin tällöin, usein hyvin yllättävästi. "En olisi koskaan uskonut tällaista niin mukavista naapureista". Miten huonosti me tunnemmekaan naapureitamme, sukulaisia, joista olemme vieraantuneet, koulutovereita.
Raevaara kuvaa osuvasti perhettä, jossa molemmat vanhemmat ovat masentuneita, eristyneitä, ovat voimattomia korjaamaan elämäänsä. Kun äiti sitten päättää tehdä jotain, se saa miehen reagoimaan järkyttävällä tavalla, kaiketi ainoalla osaamallaan tavalla.
Miksi päähenkilön Pauliinan elämä on ajautunut umpikujaan, miksi yhteiselo miehen kanssa on muuttunut helvetiksi? Se ei täysin selviä, mutta syyt lienevät samankaltaisia kuin niissäkin perheissä, joista saamme oikeasti lukea lehtien palstoilla. Kirja panee miettimään, eikö kukaan huomaa perheiden ahdinkoa. Miten joku nainen voi tappaa monta pientä lastaan, eikä kukaan puutu. Sosiaalipuolen henkilökunnan vähyys on tietysti yksi syy. Siis raha, sen puute.
Ei kevyttä viihdettä hakeville, syitä ja seurauksia pohtiville ehkä.
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Vinkkejä hyvistä kirjoista
SAVOLAINEN, Aino-Maria : Linnasta humisevalle harjulle: 50 parasta kirjaa (Avain 2014)
Tämä kirja on tehty kirjabloggareiden äänestyksen pohjalta. Listojahan on tehty paljonkin, eri aikoina, eri lähestymistavoin. Tämä lista on siis yksi esimerkki, suppeahkon joukon valitsema, mutta "lukijaystävällinen", painottuu nykykirjallisuuteen. Selailin vertailun vuoksi vuosituhannen vaihteessa julkitettua "1000 vuotta 100 kirjaa"- listaa ja kovin erilaisia tietysti olivat. Bloggaajien mielikirjat ajoittuvat parinsadan vuoden sisään. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että Linnan Täällä Pohjantähden alla voitti toisen listan, toisessa se ei ollut lainkaan. Toki oli monta samaa klassikkoa, joku kirjailija molemmissa, mutta eri teoksella.
Kirjaa on kiva selailla monella tavalla; mistä itse pitää, mitä on lukenut, mikä kirja pitäisi lukea ja mikä ansaitsisi uuden lukukerran. Pikku prinssi avautuu varmaan nyt eri lailla, kuin aikoinaan Peppien ja Töpöhäntien seassa lukaistuna. Kuvaukset kirjoista ovat erinomaisia. Tässäpä hyviä vinkkejä luettavasta, jos joskus joutuu seisomaan oman tai kirjaston hyllyn edessä miettimässä, mitäpä lukisi.
Tämä kirja on tehty kirjabloggareiden äänestyksen pohjalta. Listojahan on tehty paljonkin, eri aikoina, eri lähestymistavoin. Tämä lista on siis yksi esimerkki, suppeahkon joukon valitsema, mutta "lukijaystävällinen", painottuu nykykirjallisuuteen. Selailin vertailun vuoksi vuosituhannen vaihteessa julkitettua "1000 vuotta 100 kirjaa"- listaa ja kovin erilaisia tietysti olivat. Bloggaajien mielikirjat ajoittuvat parinsadan vuoden sisään. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että Linnan Täällä Pohjantähden alla voitti toisen listan, toisessa se ei ollut lainkaan. Toki oli monta samaa klassikkoa, joku kirjailija molemmissa, mutta eri teoksella.
Kirjaa on kiva selailla monella tavalla; mistä itse pitää, mitä on lukenut, mikä kirja pitäisi lukea ja mikä ansaitsisi uuden lukukerran. Pikku prinssi avautuu varmaan nyt eri lailla, kuin aikoinaan Peppien ja Töpöhäntien seassa lukaistuna. Kuvaukset kirjoista ovat erinomaisia. Tässäpä hyviä vinkkejä luettavasta, jos joskus joutuu seisomaan oman tai kirjaston hyllyn edessä miettimässä, mitäpä lukisi.
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Erlend Loe :Supernaiivi
Tekijä: Erlend Loe
Teos: Supernaiivi
Like 1998
suom. Outi Menna
Tämä pieni kirja on lempeä, hauska ja saa hyvälle tuulelle. Päähenkilö on nuori,25-vuotias nuori mies, joka ei viihdy elämässään eikä halua jatkaa harmaata arkeaan loppuelämäänsä. Niinpä hän ravistaa yltään entisen olemassaolonsa rippeet, jättää opintonsa ja ryhtyy etsimään sitä, mitä juuri hän haluaisi tehdä. Hänellä on oiva menetelmä: hän elää edelleen ja perehtyy kirjaan joka käsittelee painovoimaa sekä - ennekaikkea - laatii listoja. Hän tekee listoja siitä, mistä piti lapsena, elämänsä aikana näkemistään eläimistä jne. Hän suhtautuu yhtä suurella kiinnostuksella lapsiin ja aikuisiin ja ottaa lapset yhtä vakavasti kuin aikuiset. Hän jakaa ja vaihtaa listojaan tapaamiensa ihmisten kanssa. Avoimuus ja ihmettelyn kyky palaavat ja elämänusko lisääntyy.
Luvut ovat lyhyitä ja jokaisella luvulla on nimi. Kirjaa on helppo lukea ja sen vilpittömyys ja - niin no- naiivius on hellyttävän tarttuvaa. Suosittelen.
Teos: Supernaiivi
Like 1998
suom. Outi Menna
Tämä pieni kirja on lempeä, hauska ja saa hyvälle tuulelle. Päähenkilö on nuori,25-vuotias nuori mies, joka ei viihdy elämässään eikä halua jatkaa harmaata arkeaan loppuelämäänsä. Niinpä hän ravistaa yltään entisen olemassaolonsa rippeet, jättää opintonsa ja ryhtyy etsimään sitä, mitä juuri hän haluaisi tehdä. Hänellä on oiva menetelmä: hän elää edelleen ja perehtyy kirjaan joka käsittelee painovoimaa sekä - ennekaikkea - laatii listoja. Hän tekee listoja siitä, mistä piti lapsena, elämänsä aikana näkemistään eläimistä jne. Hän suhtautuu yhtä suurella kiinnostuksella lapsiin ja aikuisiin ja ottaa lapset yhtä vakavasti kuin aikuiset. Hän jakaa ja vaihtaa listojaan tapaamiensa ihmisten kanssa. Avoimuus ja ihmettelyn kyky palaavat ja elämänusko lisääntyy.
Luvut ovat lyhyitä ja jokaisella luvulla on nimi. Kirjaa on helppo lukea ja sen vilpittömyys ja - niin no- naiivius on hellyttävän tarttuvaa. Suosittelen.
torstai 12. kesäkuuta 2014
Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Bulawayo, NoViolet
Me tarvitaan uudet nimet 2013
We need new names
suom.Sari Karhulahti
292 s.
Tämä on huikea kirja elämänilosta ja voimasta epätoivon ja kurjuuden keskellä. Kulttuurien kohtaaminen ja niiden ulkopuolinen havainnointi paljastavat myös länsimaisten ihmisten oudot tavat, joita olemme pitäneet tavallisina ja jokapäiväisinä.
Näkökulma on lasten. Kertoja on Kulta, joka asuu hökkelikylässä nimeltä Paratiisi ystäviensä Chipon, Sbhon, Stinan, Kovanaaman ja Vapaanasyntyneen kanssa. Ennen Paratiisia Kulta asui oikeassa kodissa isänsä ja äitinsä kanssa Zimbabwessa, mutta talo raivattiin pois ja isä lähti Etelä-Afrikkaan etsimään töitä. Lapsilla on omat leikkinsä: maaleikki ja Etsikää bin Ladenia. Ravinnoksi kelpaavat paremman puutteessa guova-hedelmät.
Melkein jokainen kirjan luku paljastaa uuden kauhean asian lasten elämästä ja sitä ympäröivästä todellisuudesta. Jo kirjan alussa ilmenee, että 12-vuotias Chipo on raskaana ja muuttunut vatsan kasvun myötä puhumattomaksi, vaikkakin kulkee kavereiden joukossa. Kaverit haluavat auttaa Chipoa pääsemään eroon lapsesta, jonka alkuunsaattaminen on oma tarinansa. Kullan isä palaa kotiin kuolemaisillaan aidsiin jne. jne. Vaikka asiat ovat sellaisia, joita Suomessa on vaikea yrittää edes kuvitella, ovat lapset selviäjiä. He vetävät yhtä köyttä ja välittävät toisistaan Juuri se tekee kirjasta hienon selviytymistarinan ja itkettävän kauniin-ruman kuvauksen. Sen vuoksi myös Amerikkaan koulutettavaksi päässyt Kulta ikävöi Paratiisia ja sinne jääneitä kavereitaan samalla kun ihmettelee länsimaisia tapoja. Hänen tätinsä esim. kävelee TV:n ohjeiden mukaan, kun haluaa laihtua. Me kutsumme tätä jumppatuokioksi, mutta oudoltahan se näyttää muuten liikkumaan tottuneen silmissä.
Pidin tästä kirjasta, vaikka se välillä puistatti. Nuori, 1980 Zimbabwessa syntynyt kirjailija on osannut kertoa tarinan niin, että sitä lukee melkein krampissa eikä halua missään tapauksessa jättää kesken.
Me tarvitaan uudet nimet 2013
We need new names
suom.Sari Karhulahti
292 s.
Tämä on huikea kirja elämänilosta ja voimasta epätoivon ja kurjuuden keskellä. Kulttuurien kohtaaminen ja niiden ulkopuolinen havainnointi paljastavat myös länsimaisten ihmisten oudot tavat, joita olemme pitäneet tavallisina ja jokapäiväisinä.
Näkökulma on lasten. Kertoja on Kulta, joka asuu hökkelikylässä nimeltä Paratiisi ystäviensä Chipon, Sbhon, Stinan, Kovanaaman ja Vapaanasyntyneen kanssa. Ennen Paratiisia Kulta asui oikeassa kodissa isänsä ja äitinsä kanssa Zimbabwessa, mutta talo raivattiin pois ja isä lähti Etelä-Afrikkaan etsimään töitä. Lapsilla on omat leikkinsä: maaleikki ja Etsikää bin Ladenia. Ravinnoksi kelpaavat paremman puutteessa guova-hedelmät.
Melkein jokainen kirjan luku paljastaa uuden kauhean asian lasten elämästä ja sitä ympäröivästä todellisuudesta. Jo kirjan alussa ilmenee, että 12-vuotias Chipo on raskaana ja muuttunut vatsan kasvun myötä puhumattomaksi, vaikkakin kulkee kavereiden joukossa. Kaverit haluavat auttaa Chipoa pääsemään eroon lapsesta, jonka alkuunsaattaminen on oma tarinansa. Kullan isä palaa kotiin kuolemaisillaan aidsiin jne. jne. Vaikka asiat ovat sellaisia, joita Suomessa on vaikea yrittää edes kuvitella, ovat lapset selviäjiä. He vetävät yhtä köyttä ja välittävät toisistaan Juuri se tekee kirjasta hienon selviytymistarinan ja itkettävän kauniin-ruman kuvauksen. Sen vuoksi myös Amerikkaan koulutettavaksi päässyt Kulta ikävöi Paratiisia ja sinne jääneitä kavereitaan samalla kun ihmettelee länsimaisia tapoja. Hänen tätinsä esim. kävelee TV:n ohjeiden mukaan, kun haluaa laihtua. Me kutsumme tätä jumppatuokioksi, mutta oudoltahan se näyttää muuten liikkumaan tottuneen silmissä.
Pidin tästä kirjasta, vaikka se välillä puistatti. Nuori, 1980 Zimbabwessa syntynyt kirjailija on osannut kertoa tarinan niin, että sitä lukee melkein krampissa eikä halua missään tapauksessa jättää kesken.
maanantai 2. kesäkuuta 2014
ISMAIL KADARE: Särkynyt huhtikuu, Kivisen kaupungin kronikka
ISMAIL KADARE
Särkynyt huhtikuu, 2006, 225 sivua
Kivisen kaupungin kronikka, 1976, 234 sivua
Albanialaista kirjailija Ismail Kadarea povattiin toissa
vuonna yhdeksi Nobel-palkintoehdokkaaksi.
Kiinnostuin koska en aiemmin tiennyt yhtään albanialaista
kirjailijaa.
Särkynyt huhtikuu kertoo sukujen välisestä verikostosta.
Vuosisatojen ajan Albanian vuorilla on vallinnut oma laki, Kanun, joka on
kaikkien yhteiskunnan lakien yläpuolella. Rankasta aiheesta huolimatta kirja on
mystinen ja mielenkiintoinen. Se kertoo nuoresta miehestä, joka tietää että
hänellä on vain kuukausi elinaikaa jäljellä. Verikosto saavuttaa hänet
väistämättä.
Tämän kuukauden, huhtikuun, aikana mies kuitenkin kokee
paljon, jopa rakastumisen.
Kirja avaa oven tuntemattomaan maailmaan, yhteiskuntaan,
joka nykyaikanakin noudattaa ihan omaa julmaa lakiaan. Kukaan yhteisön
jäsenistä ei kyseenalaista vallitsevaa perinnettä.
Kadaren toinen kirja, Kivisen kaupungin kronikka, kertoo
pikkukaupungin elämästä koulupojan näkökulmasta. Islamilaisuus, suvun tavat ja
perinteet kuvataan kiinnostavasti. Kaupungin ihan tavalliset ja vähän
eriskummallisemmatkin ihmiset tulevat lukijalle tutuiksi. Tässä kirjassa ei ole sitä kohtalonomaisuutta , joka
Särkyneessä huhtikuussa on. Koulupojan elämä soljuu tutussa ympäristössä
turvallisesti.
Terttu
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
Joel Egloff: Taju kankaalla
Egloff, Joel
Taju kankaalla
Basam Books 2013
133 sivua
Ranskalainen Joel Egloff (s.1970) on jo
monesti palkittu kirjailija. Tämä
viimeisin teos on Ranskassa myös
teatteriesityksenä.
Kirjan otin jälleen luettavakseni kauniin
kansikuvan innoittamana-jos nyt savuavaa tehtaanpiippua on edes lupa
ihastella.
Kertoja on töissä teurastamossa, asuu kaatopaikan, ydinvoimalan, vedenpuhdistuslaitoksen
lähellä-ja kaiken kukkuraksi melko kiukkuisen isoäitinsä kanssa.
Paikka haisee, siis lemuaa, korkeajännitelinjat risahtelevat yötä
päivää, harmaa paksu kerros peittää taivaan.
"Teurastamoon vievän
tien penkalla näkee tyyppejä
nukkumassa. Nuo tyypit ei enää tiedä mihin suuntaan lähteä
eivätkä
ole jaksaneet yrittää enempää. Aivan kuin tansseista palaavia juopuneita."
Mutta kuitenkin "...Täällähän minun juureni ovat, kaikesta huolimatta. Olen hengittänyt kaikkia raskasmetalleja, suonet ovat täynnä kuin pölynimurin pussit, ja kuitenkin tiedän että lähtöpäivänä
herahtaa kyynel, se on varmaa. Se on luonnollista, olenhan
syntynyt täällä..."
Teoksen lyhyiden lukujen aikana tulee selväksi, että
arki on iljettävänkin
ankeaa. Silti kertoja ehtii moneen paikkaan, tuntee ja kokee. Tunnelma on
lohdullinen ja kaikesta saastasta huolimatta jopa kaunis. Ja vielä hauskasti kirjoitettu,
torstai 20. helmikuuta 2014
Riikka Pelo : Jokapäiväinen elämämme
Pelo, Riikka
Jokapäiväinen elämämme
Teos 2013
522 sivua
Tartuin kirjaan siksi, että se voitti kirjallisuuden Finlandian 2013. Veikkasin voittajaksi Asko Sahlbergia - kuulemani kirjaohjelman perusteella, kirjaa lukematta. Olen tyytyväinen, että luin Pelon kirjan.
Kirja on romaani todella eläneiden ihmisten vaiheista , venäläisen runoilija Marina Tsvetajevan ja hänen tyttärensä Adriana Efronin elämästä. Tapahtumat sijoittuvat vuosille 1923 ja 1939-1942. Aikakaudet ja näkökulmat vuorottelevat. Jälkimmäinen tarina on Adrianan eli Aljan tarina, vaikka Marina on vielä tuolloin hengissä. 1920-luvulla Prahan liepeillä tapahtumat kerrotaan Marinan näkökulmasta, vaikka Alja on niissä myös mukana 10-vuotiaana tyttösenä. Aikasiirtymien vuorottelu, eivätkä lukuisat henkilöt, joita välillä puhutellaan lempinimillä eivät millään tapaa sekoita, vaan kerronta etenee selkeänä ja henkilökuvat hahmottuvat. Kerrontajaksojen väliin mahtuu vielä hengästyttävän kauniita runomuotoisia tekstejä.
Pelon kirjaa on kuvailtu runoilijan elämäkertana, mutta minua kosketti enemmän Aljan tarina. Marina omistautui rakkaudelle ja runoudelle ja vaati tyttäreltään runomittojen taitamista jo kymmenvuotiaana. Yhdessä Aljan kanssa hän kirjoittaa kirjaa, jonka käsikirjoitusvihkot Alja tuhoaa, koska haluaa olla tavallinen tyttö. Marinan aviomiehellä on heikko terveys ja tsaarin valkoisen armeijan lääkintämiehen menneisyys, jota hän sovittaa antautumalla apparaatin palvelukseen. Alja uskoo isänsä tavoin vallankumoukseen ja tekee toimittajana parhaansa kirjoittaakseen juttunsa oikealla tavalla oikeasta näkökulmasta. Hänkin haluaa päästä apparaatin käyttöön, ilmiantajaksi ja vakoojaksi. Kun häntä jo tehtävään pyydetään, Alja huomaa, että apparaatti tietää liikaa eikä ymmärrä, ettei tästä tehtävästä voi kieltäytyä...
Marina pettyy rakkaudessa useampaan kertaan, Alja kerran. Aljan rakastetun petos on julma, elinympäristö on julma. Kirja tuo naisten kohtalot ja venäläisen kesämaiseman niin elävästi lähelle, että melkein tunnen auringon lämmön datsan kasvihuoneen kupeessa ja maistan mehevät, kypsät tomaatit. Kieli on kaunista, tarina on surullinen ja koskettava. Elin mukana lukiessani ja samalla olin tyytyväinen, että minulla on mahdollisuus lukea tätä omalla kotisohvalla. Monella muullakin on tämä mahdollisuus ja mielestäni kirjaan kannattaa tarttua. Viihdykettä ei kirja tarjoa, vaan pikemminkin ravistelee.
Jokapäiväinen elämämme
Teos 2013
522 sivua
Tartuin kirjaan siksi, että se voitti kirjallisuuden Finlandian 2013. Veikkasin voittajaksi Asko Sahlbergia - kuulemani kirjaohjelman perusteella, kirjaa lukematta. Olen tyytyväinen, että luin Pelon kirjan.
Kirja on romaani todella eläneiden ihmisten vaiheista , venäläisen runoilija Marina Tsvetajevan ja hänen tyttärensä Adriana Efronin elämästä. Tapahtumat sijoittuvat vuosille 1923 ja 1939-1942. Aikakaudet ja näkökulmat vuorottelevat. Jälkimmäinen tarina on Adrianan eli Aljan tarina, vaikka Marina on vielä tuolloin hengissä. 1920-luvulla Prahan liepeillä tapahtumat kerrotaan Marinan näkökulmasta, vaikka Alja on niissä myös mukana 10-vuotiaana tyttösenä. Aikasiirtymien vuorottelu, eivätkä lukuisat henkilöt, joita välillä puhutellaan lempinimillä eivät millään tapaa sekoita, vaan kerronta etenee selkeänä ja henkilökuvat hahmottuvat. Kerrontajaksojen väliin mahtuu vielä hengästyttävän kauniita runomuotoisia tekstejä.
Pelon kirjaa on kuvailtu runoilijan elämäkertana, mutta minua kosketti enemmän Aljan tarina. Marina omistautui rakkaudelle ja runoudelle ja vaati tyttäreltään runomittojen taitamista jo kymmenvuotiaana. Yhdessä Aljan kanssa hän kirjoittaa kirjaa, jonka käsikirjoitusvihkot Alja tuhoaa, koska haluaa olla tavallinen tyttö. Marinan aviomiehellä on heikko terveys ja tsaarin valkoisen armeijan lääkintämiehen menneisyys, jota hän sovittaa antautumalla apparaatin palvelukseen. Alja uskoo isänsä tavoin vallankumoukseen ja tekee toimittajana parhaansa kirjoittaakseen juttunsa oikealla tavalla oikeasta näkökulmasta. Hänkin haluaa päästä apparaatin käyttöön, ilmiantajaksi ja vakoojaksi. Kun häntä jo tehtävään pyydetään, Alja huomaa, että apparaatti tietää liikaa eikä ymmärrä, ettei tästä tehtävästä voi kieltäytyä...
Marina pettyy rakkaudessa useampaan kertaan, Alja kerran. Aljan rakastetun petos on julma, elinympäristö on julma. Kirja tuo naisten kohtalot ja venäläisen kesämaiseman niin elävästi lähelle, että melkein tunnen auringon lämmön datsan kasvihuoneen kupeessa ja maistan mehevät, kypsät tomaatit. Kieli on kaunista, tarina on surullinen ja koskettava. Elin mukana lukiessani ja samalla olin tyytyväinen, että minulla on mahdollisuus lukea tätä omalla kotisohvalla. Monella muullakin on tämä mahdollisuus ja mielestäni kirjaan kannattaa tarttua. Viihdykettä ei kirja tarjoa, vaan pikemminkin ravistelee.
maanantai 3. helmikuuta 2014
Riku Rantala - Tuomas Milonoff: Madventures
Riku Rantala - Tuomas Milonoff
Madventures
Uusi kansainvälisen seikkailijan opas
Johnny Kniga 2013
496 sivua
Ei tarvitse olla reissuruuna voidakseen kokea valaistumisen hetkiä Rantalan ja Milonoffin seurassa. On ne niin hillittömiä veikkoja. Jo Madventures - kansainvälisen seikkailijan opas - sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja Madventures-tv-sarjaa seurataan liki parissa sadassa maassa. Nyt uusi kansainvälisen seikkailijan opas on matkailuklassikon päivitetty laitos wc-paperi- ym. liitteineen. Luitte aivan oikein. Kirjan lopussa oleva "haastatteluliite on painettu hätäkäyttöön soveltuvalle pehmeämmälle paperille. Jos delhibelly tämän luettuasi yllättää ja varpusparvi on laukaistava pusikkoon ennen kuin ehdit hakea huljuvettä, käytä sivuja jätöksesi puhdistamiseen itsestäsi. Muista polttaa paperit, jos teet tarpeesi luonnon helmaan". Delhibellystä saat lisätietoja sivulta 333. Hengästyttävä tietopaketti on mietelauseineen, käytösohjeineen eri kulttuureissa, filosofointeineen ja vaikkapa riippumaton solmimisohjeineen myös riemastuttavaa ja taidokasta sanallista ilotulitusta. Sieltä löytyvät parhaimmat ja lääveimmät lentoasemat, tärkeimmät nettisivut ja Madventuresin oma symbolikuvasto sekä kehotus tukea aina paikallisia yrittäjiä. Eli ei vain kaikki tarpeellinen, vaan myös paljon sellaista, mitä et välttämättä haluaisi edes tietää. Mutta kun kirjan kuvitus ja taitto ovat very good nekin, niin pakkohan se on elää edes hengessä kaikki nuo "päräyttävät" kokemukset. Ja muistuttaa itselleen, että kotihan se vasta vaarallinen paikka onkin.
Madventures
Uusi kansainvälisen seikkailijan opas
Johnny Kniga 2013
496 sivua
Ei tarvitse olla reissuruuna voidakseen kokea valaistumisen hetkiä Rantalan ja Milonoffin seurassa. On ne niin hillittömiä veikkoja. Jo Madventures - kansainvälisen seikkailijan opas - sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja Madventures-tv-sarjaa seurataan liki parissa sadassa maassa. Nyt uusi kansainvälisen seikkailijan opas on matkailuklassikon päivitetty laitos wc-paperi- ym. liitteineen. Luitte aivan oikein. Kirjan lopussa oleva "haastatteluliite on painettu hätäkäyttöön soveltuvalle pehmeämmälle paperille. Jos delhibelly tämän luettuasi yllättää ja varpusparvi on laukaistava pusikkoon ennen kuin ehdit hakea huljuvettä, käytä sivuja jätöksesi puhdistamiseen itsestäsi. Muista polttaa paperit, jos teet tarpeesi luonnon helmaan". Delhibellystä saat lisätietoja sivulta 333. Hengästyttävä tietopaketti on mietelauseineen, käytösohjeineen eri kulttuureissa, filosofointeineen ja vaikkapa riippumaton solmimisohjeineen myös riemastuttavaa ja taidokasta sanallista ilotulitusta. Sieltä löytyvät parhaimmat ja lääveimmät lentoasemat, tärkeimmät nettisivut ja Madventuresin oma symbolikuvasto sekä kehotus tukea aina paikallisia yrittäjiä. Eli ei vain kaikki tarpeellinen, vaan myös paljon sellaista, mitä et välttämättä haluaisi edes tietää. Mutta kun kirjan kuvitus ja taitto ovat very good nekin, niin pakkohan se on elää edes hengessä kaikki nuo "päräyttävät" kokemukset. Ja muistuttaa itselleen, että kotihan se vasta vaarallinen paikka onkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)