Mooses Mentula: Isän kanssa kahden

WSOY:n graafinen suunnittelija Mika Tuominen on monen muunkin kirjan kannen tekijä, tämän kannen innoittamana tutustuin hiukan suunnittelijan työprosessiin, millä keinoin kuvittaja hakee oikeaa tunnelmaa kanteen. Kaunis kirja muutenkin, niin kuin nuotiosta olisi nokea pöllähtänyt kirjan sivuille.

Seppo ”Mooses” Mentula (s.1976 Tuupovaarassa) vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Kainuun syrjäseudulla Kuhmossa, asui seitsemän vuotta Lapissa ja on tällä hetkellä kyläkoulun rehtorina Tuusulassa. Kokemusta on töistä monipuolisesti myös uutistoimittajana, vanhainkodista, valokuvaajana, puhelinmyyjänä.

Esikoisteos novellikokoelma Musta Timantti oli Helsingin Sanomien esikoiskirjailijapalkinto- ehdokkaana. Hannelehan tämän jo lukikin ja piti.  

Pidin aidosta pohjoisen murteesta, sen avulla oli hyvin helppo tuntea Lapin meininki. Tarina kertoo vaikeista päätöksistä, joita on tehtävä, vaikka siinä on pikkupoika jäädä jalkoihin. Lenne ja isänsä Jouni ovat mettäläisiä, viihtyvät Lapissa. Äiti Marianne kaipaa takaisin etelään, sieltä saapuu Jyri opettajaksi, kaipa se on jonkinmoinen pelastus. Eikä ainoastaan murteesta, viehätyin kirjan vahvasta tunteesta ja henkilöistä itsestään. He yrittävät heikkouksineen selviytyä, ja selviytyvätkin kukin omalla tavallaan.

Lenne- poika pukeutuu poropojaksi, kun oikein ahdistaa: mustaan haalariin, kommandopipoon, jääkiekkokypärään, jossa on pienet sarvet. ”Voinko mie pluuvanilla käydä välillä kattomassa äitiä.”