Michael Beardin seurassa viihyy

Ian McEwanin romaani Polte kertoo Michael Beardista, jolla käy kuumana niin pää kuin kupeet. Nobelpalkinto ja viisi avioliittoa kertovat alustavasti, mikä on homman nimi. Mutta Beard ei ole koskaan tyytyväinen, hän painaa kuin riivattuna eteenpäin katastrofista toiseen. Miten sellaiseen tyyppiin voi tykästyä, joka puhuukin etupäässä fotosynteesistä ja sen soveltamisesta energiantuotantoon. Jotenkin sitä vaan ihan ahnehtii tekstiä, vaikka ei aina ymmärrä siitä höytysen pöläystä. Selitys löytyy McEwanin kykyvystä "mennä henkilöidensä ihon alle ja pääkopan sisälle". Beardia seuraa lumoutuneena kuin pillerinpyörittäjää, joka uurastaa elämänsä lantakasassa. Beard on kalju, lyhyt ja lihava, mutta fiksu. Miehen seurassa viihtyy, vaikka tuskin häntä sentään naapurikseen haluaisi.